Lauri Kottosen haave omasta paikasta Porissa toteutui

Kun juontajana ja urheiluselostajana toimiva Lauri Kottonen istuu oman mökin pihasaunan lauteilla Yyterissä, hän on onnellinen. Porin poika on palannut juurilleen, viikset yhä ylähuulella ja sydän Meri-Porissa.

Lauri kasvoi Pihlavassa ja merellisessä Porissa niin saarimökillä kuin futiskentillä. Laurista ei kuitenkaan tullut jalkapalloilijaa, vaan sujuvasanainen mediapersoona. Rakkaus jalkapalloon on silti säilynyt läpi elämän ja edelleen futisfani selostaa lajia.

– Meri-Porissa käydyn peruskoulun jälkeen menin urheilulukioon ja sieltä opiskelemaan viestintää Satakunnan ammattikorkeakouluun. Jossain kohtaa tajusin, että löytyy enemmän rahkeita huulien heiluttamiseen kuin pallon hallintaan.

Ura radiossa alkoi opintojen aikana; kiekkotoimittajan pestin kautta kesätöihin, ja tuurauksien kautta vakituiseksi työntekijäksi Radio Poriin. Hän ei koskaan ajatellut, etteikö voisi elää Porissa onnellisena, mutta tavoitteet edellyttivät muualle lähtemistä. Vuonna 2011 Lauri haki Radio Citylle juontajaksi ja hänet valittiinkin aamujuontajaksi 500 hakijan joukosta.

– Jäin mieleen viiksien vuoksi. Toki osaamista oli ja radiotaustaa, mutta haastattelijalle 27-vuotiaan miehen viikset olivat jääneet mieleen. Jopa työsopimukseen sorvattiin lauseke, että viiksistä ei saanut luopua ilman esihenkilön lupaa.

Viiksien taustalla on tarina, jossa kasvatus lähti pienenä vitsinä movemberista ja poikaporukan haasteesta reissata viiksekkäänä. Viikset siis jäivät ja toivat työpaikan lisäksi myös rakkauden.

– Tapasin melko pian muuton jälkeen tulevan vaimoni Elinan, joka ihastui viiksiini ja hän on sanonut, että niitä ei voi ajaa pois. Viikset siis ovat vähän kuin good luck charm eli onnenkalu ylähuulen päällä.

No se selittääkin, miksi viikset ovat edelleen osa miestä.

Länsirannikko vetää puoleensa

Ymmärrettävä syy Porista pois lähtemiselle on työt ja vielä ymmärrettävämpää on jäädä rakkauden myötä sille tielle. Kottoset halusivat kodin, jossa perheen on hyvä kasvaa.

– Helsingin keskusta ei hirveästi kiinnostanut asuinpaikkana varsinkaan lapsiperheenä. Haimme sopivaa asuntoa Helsingin länsipuolelta, sillä kummankin lapsuuden kotipaikat ovat sillä puolella ja operoinnin Helsinkiin piti olla töiden takia helppoa.

Vaikka Kottoset ovat löytäneet kodin Kirkkonummelta, on varsinkin Laurilla paljon asiaa Poriin niin keikkojen kuin sukulaisten ja ystävien myötä.

– Siitä lähtien kun muutin pois, olen halunnut kuitenkin omistaa jonkinlaisen paikan Porista. Yleensä olen viettänyt yöt joko hotellissa tai jonkun muun nurkissa. Kun ikää on kertynyt, niin arvostan sitä, että voin mennä boksereissa aamupalalle.

Laurin sydän on Meri-Porissa ja nimenomaan Yyterissä, joten kakkosasuntoa etsittiin lähinnä siltä seudulta. Kun Yyterin Santalasta aukesi mahdollisuus, se oli kuin lottovoitto. Toimivatkohan viikset tässäkin onnenkaluna? Ehkä.

– Kun istun pihasaunan lauteille, päällimmäisenä tunteena on onnellisuus ja kiitollisuus, että asiat ovat menneet niin, että tämä on mahdollista. Se tuo ripauksen lisää onnellisuutta, kun ei ota mitään itsestään selvänä.

Pääkaupunkiseudulla hälinää on niin paljon, että mökiltä haetaan rauhoittumista omien parissa. Luonto, rauhassa kulkeminen ja vieressä oleva meri tuovat lomafiilistä. Pori ei ole ainakaan vielä pysyvä osoite, mutta ehkä sen aika on vielä joskus.

Porilaisuuden perikuva

Poriin lähteminen saa sykkeen laskemaan jo autoon istuessa. Lauri kuvailee tätä positiiviseksi ja vaikeasti selitettäväksi fiilikseksi, joka valtaa kehon: on hyvä olla.  Ulvilan jälkeen alkavat yhä 14 vuoden muualla asumisen jälkeenkin muistoja herättävät maisemat – sellaiset, joita ei muualta löydä. Kotiinpaluun fiilis on siis aivan erityinen, mutta niin on porilainen identiteettikin. Pääkaupunkiseudulla ja työssään Lauri kohtaa ihmisiä, joista iso osa on junan tuomia.

– Ihmiset rakastavat juuriaan ja muuallakin on kotiseutuidentiteettiä, mutta porilaisilla se on erittäin vahvaa. Ihmisillä on mielikuva ja mielipide porilaisuudesta, ja siksi se aiheuttaa reaktioita.

Hyvä, eihän me halutakaan olla pelkkä postinumero. Porilaisuus tulee esille myös huumorissa. Joku toinen ehkä joutuu miettimään voiko noin sanoa.

– Porilainen huumori on sellaista, että ei tiedä onko vitsi vai tosi. Ja se on just hyvä niin.

Lauri suhtautuukin elämään ja porilaisuuteen hyvä pilke silmäkulmassa. MTV:n suorissa lähetyksissä hän menee asenteella “tää meni ny tällai” mieluummin kuin, että tämä meni pieleen. Tästä on ihan jokaisen hyvä ottaa oppia; mennään mieluummin positiivisemman kautta.

Vaikka porilainen olenkin, en ole ihan varma onko Lauri tosissaan, kun kysyn mitä hän Porilta toivoo; patsaan. Ja vähän muuta:

– Toivon Porilta päätöksiä, joita ei tarvitse hävetä. Niin, että porilaisuus voi olla ylpeyden aihe, ei pelkkä punchline.

Jos Pori olisi ihminen, Lauri kuvaisi häntä näin: viiksekäs, tatuoitu, sopusuhtainen ja aika itsevarma. Ei klassisen komea, mutta sellainen, jota jää katsomaan, että tuossa on sitä jotain. Lauri taisi kuvata itseään tässä eli kai porilaisuuden perikuvasta on se patsas tehtävä? 3d-tulostimella vähintään.

Laurin TOP 3 asiat Porissa:

• Yyteri.
• Grilli-Pori.
• Jännitetulppa.